numero_6

TOIVEIDEN TALO

KOLME KESKEISTÄ ASIAA TÄSTÄ JUTUSTA:

1. Tampereen Tesomalla murretaan soten ammattirajoja ja yritetään yhteisön avulla auttaa heikosti pärjääviä auttamaan itseään.

2.  Yhteisöön osallistumisen tiedetään parantavan ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä.

3. Yhteisöt ovat erityisen tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa, kun yksilöltä vaaditaan yhä enemmän aktiivisuutta omassa elämässään.

Kuka saa hoitoa? Miten sote myllää Suomea? Keitoksen 9 juttua katsovat sote-otsikoiden taakse. Keitos on tehty Tampereen yliopistossa, journalistiikan opetuksessa.  

Lue lisää meistä tai palaa etusivulle.

Teksti: Katja Pajula
Kuvat: Sasu Riikonen

Tuulikaapissa vastaan tulee uusien huonekalujen tuoksu. Kalustefirman kuorma-autot ovat seisseet jalkakäytävällä vuoron perään jo pari viikkoa. Kolmikerroksisen rakennuksen kalustamisessa riittää työtä. Kirjasto tarvitsee omat tuolinsa ja pöytänsä, terveysasema ja neuvola omanlaisensa kalusteet.

Alakertaa hallitsee eräänlainen saareke, joka on kuin huone suuremman huoneen sisällä. Sen jokainen sivu hoitaa omaa tehtäväänsä.

Pääovelta ensimmäisenä vastaan tulee järjestön pyörittämän kahvila. Lehtilukusalin hyllyt kiertävät kahvilan ulkoseinän puolelta toiseen päätyyn, jossa terveyskioski sijaitsee. Neuvontapiste hallitsee käytävää, jonka vastapäätä avautuu useita ovia: monitoimisali, innovaatiotila ja pelihuone.

Näiden seinien sisään on ladattu suuri unelma.

Tässä valmistuu talo, joka yrittää ratkaista sairauksien ja syrjäytymisen kaltaiset ongelmat Tampereen Tesomalla. Talo on rakennettu uudenlaisen ajatuksen varaan: sen pitäisi sekä murtaa vanhat soten ammattirajat että auttaa ihmisiä auttamaan itseään.

Miten yksi talo voisi edes pystyä sellaiseen?

Jättimäiset hyvinvointikeskukset ovat Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa trendi.

Keskuksissa saman katon alle laitetaan terveysaseman ja sosiaalipalvelujen kanssa muuta terveyttä edistävää toimintaa, kuten kulttuuria ja harrastustiloja. Eri alojen ammattilaiset myös laitetaan työskentelemään keskenään.

Tällaisen integraation ihannekuvassa lääkäri voisi pyytää apua sosiaalityöntekijältä, jos potilaan tilanne sitä vaatii – ja toisin päin. Ihmisen asioita hoidettaisiin koordinoidusti, ei varailemalla irtonaisia aikoja yksittäisille ammattilaisille. Koko komeus sullotaan yhteen isoon laitokseen tai muutamaan lähekkäiseen yksikköön, jotka toimivat yhdessä.

Tesoman hyvinvointikeskus on Tampereen tuorein ja suurin. Se sijaitsee uuden Westerin liikekeskuksen kyljessä, aivan Tesoman ytimessä.

Tesomalla saman rakennuksen kolmessa kerroksessa toimivat terveysaseman lisäksi muun muassa kirjasto, nuorisotilat ja -palvelut, kotihoito, äitiys- ja lastenneuvola sekä hammashoitola.

Tällaisia soten tavarataloja nousee hyvien liikenneyhteyksien varteen, usein kauppakeskusten yhteyteen. Helsingin Kalasatamaan avautui alkuvuodesta jättimäinen kuusikerroksinen sote-keskus, joka on rakennettu uusien ihanteiden ympärille.

Tampereella hyvinvointikeskuksia on nyt kolme. Kaikki sijaitsevat liikekeskusten kyljessä. Ensimmäinen avattiin Lielahden kauppakeskittymään vuonna 2014 ja toinen Itä-Tampereen Linnainmaalle vuonna 2016.

Saman katon alle muuttaminen ei riitä, jos työskentelytavat ovat vanhoja.

Tesoman keskus on kuitenkin erityinen. Siinä kaikki on viety pidemmälle kuin muualla.

Täällä sotekin pyörii osin kaupallisesti. Allianssisopimuksessa yksityinen terveysfirma Mehiläinen vastaa terveysasemasta, aikuisten hammashoidosta ja tehostetusta palveluasumisesta. Kaupunki tuottaa muut sote-palvelut.

Sote-tavaratalojen ajattelussa keskeistä ovat vanhojen työsääntöjen ja työkulttuurin muutokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoissuunnittelijan Tytti Tuuloksen mukaan saman katon alle muuttaminen ei riitä, jos työskentelytavat ovat vanhoja.

Tesomalla ainakin yritetään. Henkilökunnalla ei esimerkiksi enää ole työhuoneita, vaan ihmiset istuvat yhteisissä työtiloissa.

Allianssisopimus

Allianssi tarkoittaa kaupallista mallia, jossa Tampereen kaupunki ja Mehiläinen tuottavat julkiset palvelut yhdessä, jakavat riskit ja voitot ja sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Tesoman malli on koko Suomessa ensi kertaa käytössä sote-palveluissa.

Keskuksessa myös kehitetään henkilökohtaista palvelua runsaasti apua tarvitseville asiakkaille. He saavat oman palveluohjaajan, joka hoitaa asioita yhdessä asiakkaan ja muiden ammattilaisten kanssa. Ohjaaja voi esimerkiksi auttaa tunnistamaan, että asiakas tarvitsee lääkärin sijaan tukea arjessa selviytymiseen. Ohjaaja voisi myös antaa neuvoja, kuten mistä ja miten varataan aika työkkäriin.

Tesomalla tähdätään kuitenkin vielä palvelujen ja ammattikuvien yhdistelyä korkeammalle. Täällä hyvinvointikeskus yrittää luoda yhteisön, jonka pitäisi nostaa koko alueen hyvinvointia.

Vielä maaliskuun lopulla talossa oli suuret muuttotalkoot. Keskus on palvellut tesomalaisia huhtikuusta lähtien.

Tesoma on Tampereen huonomaineisimpia alueita. Rikollisuuden, työttömyyden ja muiden ongelmien kierteen katkaisemiseksi on työskennelty vuosia. Alue poikkeaa tilastoissa muusta Tampereesta: yhä alkuvuodesta joka neljäs Tesomajärvellä asuva oli työtön ja joka viides yli 75-vuotias.

Erikoista on myös se, että Tesomalla ja sen lähialueilla asuu noin 30 000 ihmistä, mutta alueelta on puuttunut selkeä keskuspaikka – se, missä ikäihmiset, teinit ja muut joutilaat hengaavat. Itse terveysasema on ollut homeongelmien vuoksi evakossa vuoden 2016 alusta.

Vuonna 2013 kaupunki alkoi pyörittää Oma Tesoma -hanketta, joka on pyrkinyt tekemään Tesomasta ”omaleimaisen, elinvoimaisen ja viihtyisän kaupunginosan”. Uusi palloiluhalli, koulu ja muut rakennushankkeet ovatkin virkistäneet katukuvaa. Kyselyissä asukkaat myös kokevat alueen turvallisemmaksi ja viihtyisämmäksi. Uusi hyvinvointikeskus on eräänlainen tavoitteiden huipentuma.

Ajatus on kaunis: ihmiset kokoontuvat yhteen, saavat toisistaan tukea ja ovat tuloksena terveempiä ja tyytyväisempiä elämäänsä. Samalla kaupunki säästää rahaa.

Siksi hyvinvointikeskuksessa on kaupungin ja Mehiläisen lisäksi kolmas yhteistyökumppani, Setlementti Tampere ry. Se pyörittää talossa yhteisökahvilaa ja houkuttelee muitakin yhdistyksiä ja vapaaehtoisia järjestämään toimintaa.

Asukkaat ja ryhmät voivat esimerkiksi varata kahvilan pöytiä tai koko viereisen monitoimisalin musiikkikerhoa, vertaistapaamista, lautapeli-iltaa tai mitä tahansa omaa puuhaa varten. Näin taloon pitäisi syntyä toivottua yhteisöllisyyttä.

Setlementtiliitto

Setlementtiliitto on kansalaisjärjestö, joka pyrkii vähentämään eriarvoisuutta ja tukemaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Liitolla on monenlaista toimintaa 50 paikkakunnalla.

Setlementti Tampereen toimialajohtaja Anne Myllylä (vas.) ja yhteisökahvilan vastaava työntekijä Raija Kotilainen kertovat, että kahvilaan aiotaan palkata vaikeasti työllistyviä tesomalaisia, kuten nuoria ja kehitysvammaisia henkilöitä.

Talo on vain talo, mutta sosiaali- ja terveyspolitiikan
professori Juho Saaren mukaan juuri tällaisten sosiaalisia suhteita virittävien yhteisöjen rakentaminen on keskeistä. Ne auttavat ihmisiä pärjäämään itsenäisesti.

Yhteisö voi olla vertaistukiryhmä, lähitori, leipäjono tai mikä tahansa porukka, joka ryhtyy toimeen. Yhteisöjä ei Saaren mukaan vielä tiedosteta, saati tueta kovin hyvin, koska toiminta on sitoutunut lähinnä yhdistyksiin ja järjestöihin.

Yhteisötalot ovat kuitenkin nouseva trendi.

Esimerkiksi suomalaisen Supercell-pelifirman perustajien yksityinen säätiö rahoittaa Me-taloja. Ne yrittävät estää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä tarjoamalla ilmaista harrastustoimintaa ja muuta tekemistä. Yksi seitsemästä Me-talosta sijaitsee Tampereen Peltolammilla, jonne rakennetaan myöhemmin oma hyvinvointikeskus.

Juho Saari

Saaren vetämä eriarvoisuustyöryhmä antoi maaliskuussa mietintönsä keinoista, joilla Suomen pitäisi vähentää eriarvoisuutta. Tässä artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat Saaren omia, eivät valtioneuvoston kanta.

Ulkomailta Saari nostaa esimerkiksi Englannin Manchesterin. Siellä kokonaisia kaupunginosia on uudistettu rakentamalla ensin palveluita yhdistävä kauppakeskus ja sen päälle yhteisö.

Saari kutsuu näitä kohtauspaikkoja ”sateentekijöiksi”. Ne levittävät ympäristöön luottamusta ja vaikuttavat ihmisten vuorovaikutukseen myös talon ulkopuolella.

THL:n Tuuloksen mukaan kyse on ennen kaikkea ajattelutavan muutoksesta.

”Kun me pyörimme sairaus-, diagnoosi- ja ongelmakeskeisessä maailmassa, mittaamme ja ajattelemme ongelmia. Kun kiinnostumme ongelmien lisäksi onnistumisista ja toivoa herättävistä työtavoista, saamme enemmän työkaluja ihmisten tukemiseen.”

Hyvinvointikeskus on pitänyt projektipäällikkö Riikka Helmisen kiireisenä viime viikot. Helminen luottaa, että yhteisö voi todella auttaa ihmisiä ja samalla vähentää kalliiden sote-palvelujen tarvetta.

Mutta todellako terveyskioski, kahvila ja tilat katkaisevat ongelmien kierteen Tesomalla?

Hyvinvointikeskuksen toinen projektipäällikkö, Mehiläisen Riikka Helminen uskoo vankasti yhteisön voimaan.

”Jos me voimme vaikuttaa siihen, että ihminen kokee kuuluvansa omaan alueeseensa ja hänellä on siellä mielekästä seuraa, tekemistä ja sisältöä elämässä, se ennaltaehkäisee pienempien ja isompien ongelmien kehittymistä.”

Talon suunnitteluvaiheessa asukkailta kysyttiin, mitä he kaipaavat Tesomalle. Vastauksissa korostuivat harrastusmahdollisuudet ja tilat, joissa vaikkapa kursseja voi järjestää. Näin syntyi yhteisökahvila, vuokrattava monitoimisali ja oikeastaan koko alakerran arkkitehtuuri.

Harrastustilojen ja tapaamispaikkojen avulla Tesoman talo pyrkii tavoitteeseensa: ihmisten aktivointiin.

Yhteisöön osallistumisen uskotaan parantavan ihmisen elämänhallintaa, kuten kykyä tehdä omaan terveyteen liittyviä päätöksiä. Tesomalla toivotaan, että ihminen ottaa itse vastuuta omasta terveydestään ja osallistuu koko yhteisön parantamiseen. Aktivointi on Helmisen mielestä keskeistä ongelmien kierteen katkaisemiseksi.

Osallisuuteen aktivointi kiinnostaa myös valtakunnallisesti. THL julkaisi hiljattain katsauksen, joka esittelee lähes 70 erilaista tapaa motivoida ja tukea ihmisiä osallistumaan omassa elämässään ja yhteisössä.

Pienituloisille voidaan tarjota terveysasemalla korttia, jolla pääsee ilmaiseksi kansalaisopistojen kursseille, harrastuksiin tai kulttuuritapahtumiin. Asukasraadeissa taas pääsee vaikuttamaan, kuinka asuinalueita ja palveluja kehitetään.

Tesomalla Helminen ajattelee esimerkiksi potilasjärjestöjen voivan tulla taloon tarjoamaan vertaistukea. Nuorille taas voisi järjestää opetusta käytännön taidoissa, kuten ruuanlaitossa ja raha-asioiden hoitamisessa.

Helminen myöntää, että yhteisöllisyyttä ei noin vain luoda. Sen sijaan voidaan luoda paikkoja, jotka ovat otollisia yhteisön syntymiselle.

Projektipäällikkö Riikka Helmisen mukaan keskuksen palveluita muovataan etenkin ensimmäisen vuoden aikana asukkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaan.

Mutta onko aktivoituminen todella avain? Sote-uudistuksessakin ihminen on aktiivinen kuluttaja, joka vertailee ja valitsee omaa hoitoaan. Entä jos ei jaksa?

Professori Saari pitää yksilön vastuun korostamista yleisesti hyvänä asiana, sillä se lisää myös itsemääräämisoikeutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Näin soten valinnanvapauttakin perustellaan.

Toisaalta jos elämässä on vaikeuksia, aktiivinen vastuun ottaminen omista asioista voi olla vain ylimääräinen taakka. Siksi on kehitettävä ratkaisuja, jotka auttavat ihmisiä auttamaan itseään.

“Kaikkien ei tarvitse päästä lääkäriin aina kun haluaa, eikä kaikkien tarvitse saada lääkitystä.”

Yhteisöpuheesta huolimatta Tesoman talon tärkein elementti on kuitenkin hyvinvointikeskusten keskeinen muutos, ammatillinen yhteistyö. Palveluohjaajat, terveyskioskin henkilökunta ja lääkärit pitäisi aidosti saada jakamaan tietoa, jotta yksilön oikeat tarpeet saadaan esiin.

”Kaikkien ei tarvitse päästä lääkäriin aina kun haluaa, eikä kaikkien tarvitse saada lääkitystä, jos nyt näin uskaltaa sanoa. Tärkeää on se, että osataan tarjota oikeaa palvelua eli sitä, josta on eniten hyötyä. Joskus se voi olla vertaistukea, itsehoitoa, liikuntaa tai työllisyyden edistämistä”, projektipäällikkö Helminen sanoo.

Anne Myllylä ja Raija Kotilainen suunnittelevat yhteisökahvilan ruokalistaa. Hinnat pidetään matalana, jotta pienituloinenkin voi poiketa syömään.

Haaveita yhteisötyön parantavasta voimasta taloon on silti ladattu paljon.

Yhteisökahvilaa pyörittävän Setlementti Tampereen toimialajohtaja Anne Myllylä toivoo, että kaikki tesomalaiset voisivat tuntea kahvilan omakseen ja tavata siellä muita asukkaita.

Jo ennen avajaisia kahvilan vastaava työntekijä Raija Kotilainen on ryhtynyt kirjaamaan ylös tesomalaisten toiveita. Niistä pitäisi vapaaehtoisten avulla syntyä peli-iltoja, kursseja, lukupiirejä tai mitä tahansa, joka yhdistää asukkaita – olivat he sitten eläkeläisiä, nuoria tai satunnaisia ohikulkijoita. Heidän pitäisi yhdessä luoda uusi Tesoma.

Tuloksia Tesoman suuresta soteunelmasta saadaan luultavasti odottaa vuosien ajan. Allianssin tavoitteet ovat kovat: kymmenen vuoden päästä kaikenikäisten asukkaiden pitäisi voida hyvin ja olla aktiivisia ja toimintakykyisiä.

Yhteisön rakentaminen on kenties kaikkein vaikein tehtävä, sillä sen toteutumisen ratkaisevat tesomalaiset itse. Yhteisökahvilassa uskotaan kuitenkin, että yksinkertaisilla keinoilla päästään pitkälle.

“Luotan siihen, että jos ihminen ensi kerran tullessaan tuntee, että tulee kohdatuksi kunnioittavasti, hän tulee toisenkin kerran. Jo se on tärkeää, että tervehditään, kuunnellaan ja hymyillään toinen toisillemme,” Myllylä sanoo.

Keitoksen 9 juttua katsovat sote-otsikoiden taakse. Keitos on tehty Tampereen yliopistossa, journalistiikan opetuksessa.

LUE SEURAAVAKSI:

ITSEPÄHÄN VALITSIT

Ovatko väärät terveysvalinnat ihmisen oma syy?

MASENNUS, AHDISTUS, NUORUUS

Miksi nuoret voivat huonosti?

HOITAJA, TEKISITKÖ ENEMMÄN

Lyhentäisikö uusi työnjako jonoja?

VAKUUTUS MAKSAA

Miksi terveysjätit houkuttelevat lapsiperheitä?