numero_3

TOISET OVAT JONOSSA

KOLME KESKEISTÄ ASIAA TÄSTÄ JUTUSTA:

1. Työterveyshuollossa lääkäriin tai hoitajalle pääsee usein viivytyksettä. Terveyskeskuksessa jonot ovat usein pitkiä. Tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.

2. Voisivatko kaikki päästä hoitoon yhtä nopeasti? Sote-uudistus  tarjoaa ratkaisuksi valinnanvapautta, jonka onnistumisesta asiantuntijat ovat epävarmoja.

3. Työterveyshuolto jää sote-uudistuksen ulkopuolelle, vaikka juuri työterveys pitäisi tutkijoiden mukaan uudistaa.

Mikä sotessa on vikana? Kuka saa hoitoa ja kenet on varaa hoitaa? Tämä on Keitos, joka selittää soten taustoja ja vaikutuksia 9 jutun kokonaisuudessa. 

Lue lisää meistä tai palaa etusivulle.

Teksti: Ida Nieminen
Kuvat: Sasu Riikonen

Viime aikoina Jenniä on nolottanut se, että hänen terveydestään on huolehdittu niin hyvin.

Terveydenhuoltoalalla työskentelevä tamperelainen Jenni hakeutui lääkärin vastaanotolle viime vuoden lopulla, koska hän kärsi jatkuvasta unettomuudesta. Omalle työterveyslääkärille oli vaikea saada aikaa, mutta toiseen toimipisteeseen pääsi nopeasti.

Lääkäriasemalla väsymyksen syyksi paljastui masennus, ja Jenni jäi heti ensimmäiselle sairauslomalleen. Hän sai käydä viikon välein tapaamassa lääkäriä, ja hänelle tarjottiin keskusteluapua psykologilta. Samalla sairauslomapätkät jatkuivat.
 
Masennuksen hoitaminen eteni kuin liukuhihnalla. Hyvän palvelun takia Jennistä tuntui, että hänestä välitetään oikeasti.

Vuodenvaihteessa Jenni tapasi pari kertaa työterveyden psykiatrin, joka kirjoitti hänelle lausunnon Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa varten. Hän löysi sopivan terapeutin melkein heti lausunnon jälkeen.

Pian Jennin pitäisi päästä palaamaan töihin pitkän sairausloman jälkeen.
 
Jenni tuntee häpeää nopeasta hoidostaan työterveydessä, koska pari vuotta aiemmin hän lähinnä odotti seuraavaa lääkäriaikaa – mutta palataan siihen pian.
 

J enni kuuluu niiden noin 1,8 miljoonan suomalaisen joukkoon, jotka ovat työterveyshuollon piirissä. Häntä hoidetaan yksityisessä lääkärikeskuksessa, kuten kahta kolmasosaa työterveyshuollon asiakkaista. Loput työntekijöistä saavat palvelunsa terveyskeskuksessa tai työnantajan omalla työterveysasemalla.

Suurelle osalle työssäkäyvistä suomalaisista terveydenhuolto tarkoittaa nimenomaan työterveyttä. Terveyskeskuksessa ei tarvitse käydä usein ja sairaalaan joutuu vain silloin, jos sattuu jotakin vakavaa. Sinnekin pääsee helposti lähetteellä työterveydestä.

Asiakkaan näkökulmasta työterveyshuolto on asia, joka Suomessa toimii. Ajan saa yleensä nopeasti netistä, ja potilas halutaan ripeästi kuntoon. Terveyskeskuksissa hoitoon pääsyssä on enemmän eroja: jossain palveluita saa nopeasti ja jossain aikoja joutuu odottamaan pitkään.

Kahtiajako työterveyden ja terveyskeskusten välillä on yksi keskeisistä syistä, miksi Suomessa ryhdyttiin suureen sote-uudistukseen. Kaikille halutaan yhtä sujuvaa palvelua kuin työterveyden asiakkaat nyt saavat.

T erveydenhoitoalan ammattilainen Jenni tietää eron hoidon saamisessa työterveydessä ja julkisella puolella. Kun hän suoritti harjoitteluaan yksityisellä terveysasemalla, sitä häiritsi hänen vihoitteleva vasen polvensa. Se jumittui jatkuvasti kesken työpäivän ja iltaisin bussissa, mikä sai hänet huolestumaan.

Työterveyshuolto ei kuitenkaan kuulunut harjoittelijoille, joten Jenni varasi ajan terveyskeskukseen. Sinne pääsi kolmen viikon jonotuksen jälkeen.

Jenni kävi ensi lääkärillä, sitten ortopedillä, sen jälkeen magneettikuvauksissa ja taas ortopedillä. Jokaista uutta aikaa joutui odottamaan kolmesta viiteen viikkoa ja ajat kerrottiin kotiin tulevalla kirjeellä. Jos tarjottu ajankohta ei sopinut, täytyi soittaa terveyskeskukseen ja jäädä odottamaan uutta kirjettä. Asiat eivät toimineet netissä klikkaamalla, kuten työterveydessä pari vuotta myöhemmin.

Kriitikoiden mielestä työterveys saattaa tarjota sen asiakkaille “liian hyvää” hoitoa. Hyvä palvelu vie resursseja terveyskeskuksista, joista osassa kärsitään esimerkiksi työntekijäpulasta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki arvostelee työterveyshuoltoa voimavarojen kohdentamisesta vääriin kohteisiin. Hänen mukaansa työterveydessä hoidetaan keskimäärin terveempiä ihmisiä kuin julkisella puolella ja käytetään siihen paljon työvoimaa.

“Hoitajien ja lääkäreiden työpanos on pois muualta terveydenhuollosta”, hän sanoo.

Jenni on huomannut omassa työssään, että asiakkaat suhtautuvat jonottamiseen yksityisellä ja julkisella täysin vastakkaisilla tavoilla. Hän työskentelee nykyään pirkanmaalaisessa kunnassa terveyskeskuksessa, ja siellä kaikki ovat todella kiitollisia, jos saavat lähetteen jatkohoitoon. Sen sijaan yksityisellä lääkäriasemalla ihmiset usein suuttuivat, jos eivät päässeet heti tutkimuksiin.

Terveyskeskuksen asiakas joutuu usein jonottamaan lääkäriaikaa pidempään kuin työterveyden asiakas.

Työterveyshuollossa ihmetellään tutkija Keskimäen näkemystä työterveyden tehottomuudesta.

Työterveyshuollon alueylilääkäri Unto Palonen arvioi, että ainakaan hänen työpaikassaan Terveystalossa työterveyslääkäreille ei kerry juurikaan käyttämättömiä aikoja. Sairauspäivät tulevat kalliiksi yrityksille, joten lääkäriin täytyy päästä pikaisesti jonottamatta. Nopea hoito onnistuu vain, jos henkilökuntaa on riittävästi.

Tarpeettomia tutkimuksia ei tehdä, Palonen sanoo. Kustannukset täytyy pitää kurissa, ja työterveyshuollossa noudatetaan samoja eettisiä periaatteita kuin julkisissa palveluissakin.

“Enemmän turhia tutkimuksia aiheutuu siitä, että tieto ei kulje riittävän tehokkaasti eri terveydenhuoltoalan toimijoiden välillä.”

Tutkijoiden mielestä terveyskeskusten jonot saataisiin kuriin, jos työterveyshuoltoa karsittaisiin.

O sa asiantuntijoista pitää nimenomaan työterveyshuoltoa koko terveydenhuollon uudistamisen tulppana.

Toisin kuin monesti luullaan, lakisääteinen työterveyshuolto velvoittaa työnantajan tarjoamaan vain ennaltaehkäiseviä palveluita. Se tarkoittaa esimerkiksi terveystarkastusta, fysioterapeutin ja psykologin neuvontaa sekä perusrokotuksia.

Työnantaja voi kuitenkin lisäksi kustantaa työntekijöilleen varsinaisen sairaanhoidon. Silloin työterveyshuollossa saa hoitoa lähes mihin tahansa vaivaan, vaikka se ei olisikaan työperäinen tai uhkaisi työkykyä.

Tutkijoiden mielestä terveyskeskusten jonot saataisiin kuriin, jos työterveyshuoltoa karsittaisiin.

Jorma Mäkitalo oli mukana suunnittelemassa Työterveyslaitoksen kolmea hahmotelmaa työterveyshuollon tulevaisuudesta. Mäkitalo on Työterveyslaitoksen tutkimus- ja palvelukeskuksen johtaja.

Ensimmäisessä ehdotuksessa työnantaja järjestäisi kokonaan sekä ennaltaehkäisevät palvelut että sairaanhoidon ja päättäisi palveluntuottajan, jota työntekijän täytyisi käyttää.

Työterveyslaitos kannattaa toista vaihtoehtoa, joka jättäisi vain ennaltaehkäisyn ja työhön liittyvien sairauksien hoitamisen työterveyden tehtäväksi. Toisin sanoen työterveydessä ei enää hoidettaisi sairauksia, jotka eivät ole aiheutuneet työstä tai uhkaa työkykyä. Toisessa skenaariossa työntekijä saisi valita itse palveluntuottajan muuta sairaanhoitoa varten.

“Työssä käyvä väestö maksaa myös kaikkien muiden hoidon ja ylipäätään yhteiskunnan ylläpitämisen.”

Myös THL vaatii Jonottamatta hoitoon -aloitteessaan, että työterveyshuolto keskittyisi pelkästään työperäisen sairastumisen vähentämiseen.

Työterveyslaitoksen kolmas hahmotelma pitäisi työterveyshuollon ennallaan. Työnantajan täytyisi siis edelleen tarjota lakisääteinen työterveyshuolto, ja halutessaan yritys voisi järjestää myös sairaanhoidon.

Terveystalon Unto Palosen mukaan on selvää, että työkykyä voivat uhata kaikenlaiset muutkin sairaudet kuin työperäiset. Hänen mielestään työntekijät ansaitsevat laajat palvelunsa.

“Työssä käyvä väestö maksaa myös kaikkien muiden hoidon ja ylipäätään yhteiskunnan ylläpitämisen”, hän sanoo.

Suomalaisten terveydenhuolto maksetaan kuitenkin monesta eri lähteestä. Rahaa tulee vähän valtiolta, kunnilta, työnantajilta, kotitalouksilta, Kelalta ja yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä. Jennin ja muiden työntekijöiden palkasta lohkaistaan sairausvakuutusmaksu, josta osalla kustannetaan työterveyshuollon Kela-korvaus. Myös työnantajat osallistuvat korvauksen kustantamiseen.

Työterveyslaitos ja THL haluavat, että työterveyden tehtäviä karsitaan.

Kela korvaa työterveyskustannuksista työnantajalle puolet, kun kyseessä on ehkäisevä toiminta tai perustason sairaanhoito. Työterveyshuollosta voidaan maksaa myös 60 prosenttia, jos työpaikka tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden työkyvyn seurantaan ja varhaiseen tukeen.

Vuonna 2015 työterveyshuollon kustannukset olivat 782 miljoonaa euroa, ja Kela maksoi niistä työnantajille korvauksia 339 miljoonaa euroa.

A siantuntijat ovat eri mieltä siitä, onko Kela-korvauksen antaminen yrityksille oikeudenmukaista. Jotkut heistä väittävät sen aiheuttavan tehottomuutta työterveyshuollossa. Kela-korvaus johtaa kriitikoiden mukaan eriarvoistumiseen, kun työssäkäyvät saavat muita parempaa palvelua.

Korvauksen poistamista ovat tarkastelleet työterveyshuollon professori Kimmo Räsänen ja työterveyshuollon kliininen opettaja Jarmo Heikkinen Itä-Suomen yliopistosta. Heidän mielestään Kela-korvauksen lopettaminen ei lisäisi muun terveydenhuollon rahoitusta.

Räsänen ja Heikkinen ovat kirjoittaneet Kela-rahoituksen karsimisesta Työterveyslääkäri-lehdessä. Heidän mukaansa Kela-korvauksen karsiminen johtaisi siihen, että hoitoon pääsyn vaikeus siirtyisi entistä enemmän työssäkäyvien väliseksi ongelmaksi. Jatkossa isot työpaikat tarjoaisivat laajoja työterveyspalveluita kuten ennenkin, mutta pienten yritysten työntekijät saisivat vain pakollisen hoidon.

Työterveyshuollosta ja Kela-korvauksesta esitetään ristiriitaisia mielipiteitä, mutta ainakaan kovin pian niihin ei aiota koskea. Työterveyden uudistamisesta ei siis saada apua perusterveydenhuollon jonoihin. Joutuvatko ihmiset vain odottamaan lääkäriaikoja, kuten Jenni muutama vuosi sitten?

Puoli vuotta tuntuu kuitenkin ikuisuudelta, kun sen aikana alkaa pelätä, pystyykö pian kävelemään ollenkaan.

J ennin polvivaivan hoito jatkui julkisella puolella, kun hän sai lähetteen leikkaukseen Hatanpään sairaalaan. Leikkaus tehtiin puolen vuoden kuluttua lähetteen kirjoittamisesta.

Vaikka Jenni odotti hoitoa viikkoja ja lopulta kuukausia, asiat menivät periaatteessa sääntöjen mukaan.

Hoitotakuussa määrätään, että erikoissairaanhoidon, kuten polvileikkauksen, täytyy toteutua viimeistään kuuden kuukauden kuluttua lähetteen tekemisestä.

Jennin kohdalla hoitotakuu toteutui sekä terveyskeskuksessa että erikoissairaanhoidossa.

Puoli vuotta tuntuu kuitenkin ikuisuudelta, kun sen aikana alkaa pelätä, pystyykö pian kävelemään ollenkaan.

Hoitotakuu

Hoitotakuu tarkoittaa määräaikoja, jotka on asetettu kiireettömälle hoidolle ja tutkimuksille. Hoitotakuu astui voimaan vuonna 2005 ja sen tavoitteena on yhtenäistää suomalaisten hoitoon pääsyä. Takuu koskee vain kiireetöntä hoitoa, mutta lain mukaan kiireelliseen hoitoon täytyy päästä heti ja vakavat sairaudet on hoidettava mahdollisimman pian.

Sote-uudistuksen tavoitteena on, että odottaminen julkisella puolella lyhenisi hoitopaikkojen välisen kilpailun takia. Hallitus haluaa terveyskeskuksiin valinnanvapauden. Asiakas voisi valita, hankkiiko hän julkisesti rahoitetut sosiaali- ja terveyspalvelunsa uusista sote-keskuksista yksityiseltä, julkiselta vai järjestöpuolelta. 

Oli tarjojaja sitten julkinen tai yksityinen, hän maksaa palveluista saman verran kaikkialla (Sote-keskusten palvelutaso on yhä auki, mutta nykyiseen yksityisten lääkäriasemien palvelutasoon tuskin päästään, arvioi tutkija Keitoksen jutussa 8).

Yksi osa valinnanvapautta ovat asiakassetelit, joiden käytön laajuus on vielä auki.

Asiakasseteli on käytännössä maksusitoumus, jota varten on määritelty henkilön tarvitsemat palvelut ja niiden enimmäishinta. Asiakas saa valita itselleen palveluntuottajan, joka toteuttaa yksittäisen palvelun, kuten jonkin leikkauksen, tai laajan palvelukokonaisuuden, kuten vanhusten kotihoidon. Maksusitoumuksella pystyy hankkimaan palveluita vain yksityisiltä palveluntuottajilta.

Asiakas saa pian itse päättää, missä hänen hoitonsa ja sosiaalipalvelunsa toteutetaan.

Suomen hallitus luottaa valinnanvapausmalliin vahvasti. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) totesi lain lähetekeskustelussa eduskunnassa maaliskuun alussa, että ilman sote-uudistusta “laatua ja tarjontaa tulisi lähinnä niille, joilla on vakuutus tai muuten varaa maksaa.” (Poistaako uudistus tarpeen vakuutuksille? Tästä kertoo Keitoksen juttu 8.)

Käytännössä hallitus siis uskoo, että se voi luoda paremmat palvelut kaikille lisäämällä kilpailua ja kajoamatta työterveyshuoltoon. 

THL:n tutkimusprofessori Keskimäki on yksi niistä asiantuntijoista, joka ei niele hallituksen suunnitelmia sellaisenaan. Hänen mielestään vielä ei voi sanoa varmaksi, helpottuuko hoitoon pääsy valinnanvapauden avulla.

Periaatteessa on mahdollista, että perusterveydenhuollossa pystytään palvelemaan aiempaa useampia ihmisiä, kun palveluntuottajia tulee lisää. Esteeksi muodostuu kuitenkin raha. Palveluja voidaan joutua karsimaan, kun yritetään pysäyttää terveydenhuollon kustannusten kasvu.

Kermankuorinta tarkoittaa sitä, että suuret palveluntuottajat haalivat asiakkaikseen suhteellisen terveitä ja maksukykyisiä asiakkaita. Köyhä ja sairas häviäisi taas kerran.

Keskimäki maalaa myös uhkakuvaa siitä, että jonot siirtyvät maakunnan liikelaitoksiin, koska yksityiset palveluntarjoajat eivät halua hoitaa hankalia potilaita.

Muutkin asiantuntijat ovat kritisoineet niin kutsutun kermankuorinnan mahdollisuutta, joka liittyy Keskimäen huoleen jonojen siirtymisestä. Kermankuorinta tarkoittaa sitä, että suuret palveluntuottajat haalivat asiakkaikseen suhteellisen terveitä ja maksukykyisiä asiakkaita. Köyhä ja sairas häviäisi taas kerran.

Kermankuorinta yritetään estää niin, että maakunnat maksavat palveluntuottajille eri verran korvausta erilaisista asiakkaista. Esimerkiksi Jennin hoitamisesta saatavaa korvausta voisi laskea hänen nuori ikänsä ja nostaa se, että hän on nainen.

Työterveyslaitoksen Jorma Mäkitalo luottaa siihen, että sote-uudistus poistaa julkisen terveydenhuollon jonot, koska palvelutarjonta lisääntyy. 

Hän ei ole kuitenkaan varma siitä, kannattaako kehuttua työterveyttä käyttää mallina tavoiteltavasta palvelutasosta.

Mäkitalon mukaan työterveydessä pääsee helposti lääkäriin ja sitä pidetään hienona asiana, mutta usein asiakkaalle olisi hyödyllisempää saada tukea muilta terveydenhuollon ammattilaisilta.

“Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksiin lääkärit määräävät turhaan sairauslomaa, reseptilääkkeitä ja jatkotutkimuksia, joihin liittyy sivuvaikutuksia. Niiden sijaan suurin osa potilaista tarvitsisi fysioterapeutin apua.” (Yrityksistä luoda tällaisia uudenlaisia hoitoketjuja kertoo Keitoksen juttu 6.)

Myös THL:n Keskimäki sanoo, että työterveydessä toimivaa on nimenomaan nopea hoitoon pääsy. Palvelujen laatu kuitenkin vaihtelee. Keskimäen mielestä työterveydessä ei ole kyse palveluista tai järjestelmästä, jota kannattaa tavoitella muussa terveydenhuollossa.

“Toivon, että työterveyspalveluita ei käytettäisi mittarina palvelujen tason arvioinnissa.”

Jenni oli tyytyväinen leikkauksen lopputulokseen, mutta ihmetteli samalla jälkihoidon vähäisyyttä. Hän olisi kaivannut lisää tukea hitaaseen toipumiseen.

J ennin polvileikkaus sujui hyvin. Hän sai sen jälkeen mukaansa jumppaohjeet ja lähti helpottuneena kotiin lepäämään. Kuuden viikon kuluttua hän kävi kontrollissa ortopedillä, ja tapaamisessa kaikki vaikutti hyvältä.

Jenni oli tyytyväinen leikkauksen lopputulokseen, mutta ihmetteli samalla jälkihoidon vähäisyyttä. Hän olisi kaivannut lisää tukea hitaaseen toipumiseen.

Seuraavana kesänä leikattu jalka petti alta, ja pikkuhiljaa myös lonkka alkoi oireilla. Jenni varasi huolestuneena jälleen ajan terveyskeskukseen, koska siirtyi työterveyshuollon asiakkaaksi vasta vuoden 2017 alussa.

Terveyskeskuksessa ei tarjottu Jennille apua, joten hän maksoi itse neljä fysioterapiakäyntiä yksityisellä vastaanotolla. Käyntien jälkeen jalka toimi pitkään hyvin.

Viime aikoina leikattuun polveen on kuitenkin alkanut jälleen sattua. Jenni uskoo, että yksi syy siihen saattaa olla arkiliikunnan puute sairauslomalla. Hän toivoo, että vaivaan auttaa töihin paluu masennuksen jälkeen.

Töissä Jenniä odottaa myös työterveyshuolto. Tosin hän ei tiedä, hoidetaanko hänen jalkansa kuntoon työterveydessä, saako hän apua tutulta ortopediltä vai alkaako jonotus terveyskeskuksessa alusta. Ehkä vielä joskus hän saa itse valita.

Jennin nimi on muutettu.

Keitoksen 9 juttua katsovat sote-otsikoiden taakse. Keitos on tehty Tampereen yliopistossa, journalistiikan opetuksessa.

LUE SEURAAVAKSI:

KAUAN KOTONA

Miten vanhustenhoito muuttuu?

KOKO AJAN KALLIIMPI
ELÄMÄ

Kannattaako kalliista hoidosta maksaa?

ITSEPÄHÄN VALITSIT

Ovatko väärät terveysvalinnat ihmisen oma syy?

MASENNUS, AHDISTUS, NUORUUS

Miksi nuoret voivat huonosti?